Virtapiiri-kerho on sellainen kerho, että jos on tullessa virrat vähissä, niin muutaman tunnin ajan latauksien hurina ja pulina täyttää virtapankkia ainakin hieman. Näin uskomme ja olemme todenneetkin.
Itse kullekin sattuu ajoittain, että ei jaksaisi lähteä ”tapaamiseen”. Tekosyitä löytyy: kolottaa, viluttaa, väsyttää, arveluttaa. Säätilakin on mitä sattuu. Joskus lunta liiaksi, joskus sade piiskaa.
Selityksiä löytyy, vaan ei virtapiiriläisten joukossa. Jokaviikkoisilla tapaamisilla samanhenkisten kanssa ei selityksille ole sijaa. Pöydänympärys on täynnä jo ennen kellon tasalyöntiä. Paikalle on tultu satoi tai paistoi, kävellen tai rollaatorilla, omalla kyydillä tai taksilla. Kenties joku polkupyörälläkin. Kait tämä jotain kertoo halukkuudesta kohdata toinen ihminen, kasvokkain, päästä yksinolosta.
Jo se, että lähtee mukavasta omasta pesäkolosta ”ylös, ulos ja lenkille”, on hatunnoston paikka. Hyvä me.
Tästä päästäänkin ”aasinsiltaa pitkin” yhden Porin sairaus- ja tapaturmainvalidien Virtapiirin yhteen puheenaiheeseen: vammaispalvelulakiin ja hyvinvointialueiden vammaisten tarvitsevien palveluiden arviointiin. Arviointi on päivän sana vanhuspotilaidenkin kohdalla. Minne siirretään...vai kotiin takaisin?
Nykyinen vammaispalvelulaki tuli voimaan vuoden 2025 alusta ja sen tavoitteena oli parantaa yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja palveluiden saatavuutta. Lakiuudistukseen sisältyy 3 vuoden siirtymäaika, jonka aikana hyvinvointialueet arvioivat asiakkaiden palvelutarpeita uudelleen.
Uutisten mukaan tämä on aiheuttanut huolestumisia sen suhteen, miten esim. vammaisen muuttuneet olosuhteet ja vaikeudet ovat vaikuttaneet tai muuttaneet palvelujen saamista. - Kannattaako etuaikaisesti edes pyytää palvelutarpeen arviointia?
Vammaispalvelulaki korostaa palveluiden yksilöllistä tarvetta, riittävyyttä ja hyvää laatua. Tuki on välttämätöntä, jos henkilö ei kykene suoriutumaan toiminnoista ilman apua.
Uuden lain myötä poistui vaikeavammaisuuden määritelmä: Palvelut eivät enää perustu diagnooseihin, vaan yksilölliseen avun tarpeeseen. Vammaispalveluita järjestetään vasta sen jälkeen, jos ensisijaiset palvelut eivät ole riittäviä ja sopivia.
”Vammaisen henkilön palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain, terveydenhuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain, varhaiskasvatuslain, perusopetuslain tai muun ensisijaisen lain perusteella.
Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta.”
Huom. 4 elämänvaihetta!
”Vammaispalvelulaissa tarkoitetaan elämänvaiheella ihmisen yleiseen elämänkulkuun kuuluvaa ajanjaksoa, johon liittyy sille tyypillisiä kehitysvaiheita ja tehtäviä. Vammaispalvelulaissa tarkoitettuja elämänvaiheita ovat lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus.”
Voisiko olla vaara arvioinnin virheellisyyteen tai aliarvioimiseen. Erään uutisen mukaan palvelua tarvitseva oli anonut lisätunteja henkilökohtaiselle avustajalle, koska palveluntarve oli kasvanut. Ei saanut. Vähennettiin ja tilalle tarjottiin maksullista kotipalvelua.
Hyvinvointialueen tarjoama kotipalvelu saattaa maksuillaan rasittaa liiaksi ”paljon palvelua tarvitsevan” kukkaroa. Joka-aamuiselle aamupuurolle saattaa tulla kovakin hinta. Jotta kotipalvelun saa, on sillekin omat kovat kriteerinsä. Lisäksi hyvinvointialueiden kotipalvelun hinta määräytyy tulojen ja palvelun keston mukaan.
Virtapiiri-keskustelussamme nousi esille kotipalveluiden hintavertailu: kunnallinen vastaan yksityinen. Mahdollisena pidettiin, että yksityinen on jopa jossain tapauksissa kannattavampi. Julkisen toimijan asiakkailtaan perimät maksut sosiaalihuollosta ovat verottomia., mutta arvonlisäverottomuus on mahdollista myös yksityisen palvelun saajalle, jos kotipalvelua (esim. siivous, kauppakäynti) tarvitaan alentuneen toimintakyvyn vuoksi (sairaus, vamma, vanhuus). Riittää, että toimintakyky on alentunut esim. iän tai sairauden takia. Palvelun tarjoaja arvioi em. edellytykset asiakkaan kanssa, eivätkä tulot ja varallisuus vaikuta hinnoitukseen. Maksut ovat myös kotitalousvähennyskelpoisia.
Mutta koska asiat tuntuvat muuttuvan sitä myötä, kun niihin törmää, niin kannattaa tilanteiden tullessa ajankohtaisiksi varmistaa asioiden ”senhetkisyys”.
Entä se arvostus.
Pieni, mutta pippurinen yhdistysyhteisömme tässä terveyden edistämisen saralla, arvostaa omaa tekemistään. Yhteiskunnan taholta arvostus ei liiemmin kohdennu pieniin, mutta ei kohta isompiinkaan sosiaali- ja terveysalan toimijoihin. Emme kuitenkaan periksi anna. Yli 60 vuotta olemme olleet toinen toistemme tukena ja tietoa jakavana voimana. Kun tätä päivää katsoo, niin havaitsee, että työsarka ei ole vähentynyt eikä poistunut. Päin vastoin. Nyt vasta tätä yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä tarvitaankin.
Kannamme toinen toisistamme huolta, päivitämme tietojamme keskustelujen ja vertaisneuvonnan keinoin. Hoidamme yleiskuntoamme jo sillä, että lähdemme näille virranhakumatkoille. Vaikeiden, joskin tärkeiden, aihealueiden lisäksi nauru, laulu ja huumori auttavat edes hetkeksi lievittämään kivut ja säryt. Eikös tämäkin ole sitä terveyden vaalimista.
Kohta on taas uusi maanantai uusin pohdinnoin. Meitä on sen verran pieni porukka, että sinut varmasti huomioidaan. Tervetuloa mukaan. Uudet ajatukset voimaannuttavat vanhatkin virrat.
Nuorisotalolla tavataan joka maanantai klo 11-14 huoneessa 3.
Terttu Elomaa
