Tuollaista terassia rakentelin, auringonpaisteessa kärvistellen. Puhelin haalarintaskussa soi. Joku rakennusfirma kyseli ehtisinkö heille töihin. Vähän olin yllättynyt yhteydenotosta. Kun nyt kuitenkin jo yli seitsemänkymppinen äijänronmu olen, niin en ole enää edes osottanut että kukaan minua ihan vakituiseen työsuhteeseen kaipaisi. Kun ei niitä jatkuvia työsuhteita ole tähän ikään mennessä tarjoiltu niin mikähän nyt sitten...
Kuulemma miehiä sairaslomalla ja tekemistä taas alkaisi riittämään. En minä asiasta innostunut. Teen nyt vaan näitä pieniä , ehkä vähän kiireettömämpiäkin hommia , enkä edes joka päivälle mitään kahdeksan tunnin työrupeamia kaipaa. En siis lupautunut lähtemään.
Mutta ajattelemisen aihetta tuokin puhelu antoi.
Ennen oli olemassa työnvälitystoimistot, ihan asialliset, yhteiskunnan ylläpitämät, semmoiseen kun soitti ja kertoi osoitteen jonne saisi lähettää aamutuimaan pari kirvesmiestä tai muutaman hanslankarin tai maalarin tai mitä nyt sitten tarvittiinkin niin asiahan järjestyi. Ei kuulemma ole enää. Mitä lie TE-toimistoja mutta tuollaista palvelua että sieltä työläisen saisi, ei kuulemma enää ole. Vanhanaikaista kuulemma, sellainen.
Olin joskus kauan sitten mukana semmoisessakin yhdistyksessä kuin Porin A-kilta, aktiivinen ja toiminnallinen yhdistys, silloin joskus. Sinne hankittiin 80-luvulla puhelin. Ei ole niitä lankapuhelimiakaan enää, jokaisella sanotaan olevan varaa ihan omaan taskussa kannettavaan. Mutta silloin oli asiat siinäkin suhteessa eri tavalla. Olihan se iso investointi, pienelle yhdistykselle. Asiaa mietittiin, ja yhtenä ratkaisevana perusteluna puhelimen hankinnalle oli se, että nyt tähän toimintaan osallistuvat kaverit voivat antaa juurikin työvoimatoimistoon puhelinnumeron johon heille voi jättää sanan kun joku työ on tarjolla. Ei ollut monellakaan omaa puhelinta, jos niin vakityuista osoitettakaan. Homma muuten toimi! Yhdistyksen puhelimesta oli suuri apu useankin kaverin asioiden järjestelyssä.
Olikohan yhdistystoiminnassa ennen jotain asioita paremmassa mallissa kuin nykyään? Ehkäpä. noistakin ajoista voisi jotain oppia ottaa.
