Yritin ja yritin, ties monennettako kertaa. Ei onnistunut. Pakko oli siirtyä tekemään jotain ihan muuta. Ajatus tekemättömästä ja omasta saamattomuudesta jäi kuitenkin kaivelemaan. Ehkä kohta otan uusiksi.
Otin, mutta ei tuottanut taaskaan tulosta. Odotusaika kenties liian lyhyt. Ehkä yön yli nukuttuani homma jo helpottaisi. Kannatti ainakin yrittää. Ryhdyin jälleen yrittäjäksi. Yksityissellaiseksi.
On sitä tähän ikään yhtä jos toistakin yritetty. Monasti jopa äidin ohjaavan ja vaativan silmän alalla. Vaan ei minusta tullut virkkuu- ja neulomispuikkojen käyttäjää. Tähän ei riittäny edes monet yöunet, ei vuosikymmentenkään. Toinen yritysryppääni, joka päätyi ”konkurssiin”, on leipomukset. Ehkä nyt pullan ja kakon saan aikaiseksi, mutta ne hienommat kommervenkit ovat kaukaista unelmointia. En edes yritä.
Kiitos vaan tuliaisista, kun kaffehammasta kolottaa. Siis tullessanne matalaan majaani. Muuten voi olla, että kastamiset on vähissä. Vink, vink. Oliko tarpeeksi selvästi ilmaistu.
Tuo kuva solmuun laitetusta kraanasta on liki todellisuutta tehtävässä, jonka lopulta suoritin. Pähkäilin ja katselin. Mietin ja fundeerasin. Otin kuvan mieltäni askarruttaneesta ongelmakohdasta. Vuoto oli saatava loppumaan.
Kellarikäynnin ja veden sulkemisen jälkeen uskaltauduin. Hain työkaluja. Hakukertoja kertyi useita, kun en kerralla löytänyt sopivan kokoista. Lopulta irto-osa käteen ja kauppaan ostamaan vastaavaa. Oli ostettava koko paletti, vaikka tarvitsin vain pientä osaa. No nyt minulla on loput, jos joskus on tarpeen.
Homma hoitui. Seuraavalla kerralla olikin pakko turvautua ammattilaiseen. Uskallukseni ei riittänyt, taidosta puhumattakaan.
* * *
Tämä Sivutie on oiva paikka koettaa onneaan. Avautua. Purkaa omia paineita. Niin kirjoittamalla kuin kuvienkin laittelussa sinne sun tänne. Ei ole mitään menettettävää. Ellei sitten tuo itsetunto, jos nyt sellaista on. ”Matala profiili”.
Periksi en p...kele anna. Minä vielä ehkä voisin, vaan tuo aivojen kovalevy ei. Palaa aina uudestaan ja uudestaan pohdituttamaan, että miksi kummassa ei homma pelitä. Ennenkin sen tein onnistuen. Kysymys oli tällä kertaa kuvan laitosta tänne sivuston kansioon.
Yrittäminen, muutamat yöunet ja onnistuminen. Liekö vika minussa, koneenkäytössäni vai jostain suuremmasta, jäi mysteeriksi. Tällaista tämä digitohelointini. Taustatukikin oli hätyytetty jo valmiuteen.
Sen olen huomannut, että liian pitkä aika edellisestä, on se sitten melkein mitä vain, vaan ei polkupyörällä ajo, niin jälkensä se jättää. Tai paremminkin ei jätä jälkeä, entistä polkua, tuttua kaavaa perille. Siksi noita solmukohtia tulee aika ajoin. Turhistakin asioista ja varsinkin niistä. Kynnysten ylittämisistä tulee entistä vaikeampia, kun aikaa kuluu.
Tässä nyt olen. Tuli inspiraatio. Sitä tarvitsen, että jotain tekstinpätkää saan aikaiseksi. Tee sitäkin samoin. Heti silloin, kun inspis iskee. Muuten voi joutua odottelemaan uutta tulemista kauankin. Liian kauan, eikä lopputulos siitä luultavammin parane.
Ollaan kuulolla ja yritetään kohti oivallista ja itselle edes jotenkin mieluista lopputulosta.
