Kaikki liittyy kaikkeen. Näin asiat näen.
Syy ja seuraus, jostakin jonnekin, joltakin jollekin.
Kuvanottohetkellä ei ollut tulta, mutta savua, nokisellaista, sitäkin enemmän. Oli aika nouhouksen.
Jokavuotinen tehtävä. Minulla ammattilaisen tilaus paikalle ja ammattilaisen - meikäläisen mielestä hurjakin - kiipeily katoille piippuja rassaamaan. Syynä moiseen puiden poltto talon lämmityspesissä. Kesän ovat saaneet pöntöt olla tyhjäkäynnillä, mutta nyt on aika varautua tulevaan talveen. Sähkötkin on taloon vedetty, mutta pelkällä sähköllä lämmittäminen taitaisi kaivaa rahapussin pohjalle liiankin mojovan kolon. Sähkö siis vain varavoimana. Toki sähköä kuluu johonkin muuhun kuin pirtin lämmitykseen, jos nyt ei miellä tölsyn, tietsikan yms. vempainten käyttöä mielen lämmittämiseksi. No. Se onkin jo toinen juttu.
Omenasato oli tänä vuonna, voisinko sanoa, hyvä. Ainakin siinä mielessä, että ”pudokkaita” löytyi harvase päivä runsaastikin noukittavaksi. Viime vuonna oli toisin. Taisin laskea pariinkymmeneen, kun nyt lukuun oli laitettava nollia lisää.
Syy ja seuraus tässäkin hommassa. Syynä runsaus ja seurauksena: jotain tarttis tehdä. Ja tehtyä tuli. Jotain annoin jonnekin ja vielä jäi ylikin. Toki tulevaan mahdolliseen satoon on aikaa, joten eiköhän varastot tyhjene. Luulisin.
Joltakin jollekin. Näin ajattelen, kun tämän aikakauden uutisia lueskelen ja kuuntelen. Nyt kaivetaan laarien ja kirstujen pohjatkin, jos joltakin vielä ropoja löytyy ”yhteiseen hyvään” - hyvinvointivaltion, meidän ihmisten, ylläpitämiseen. Oma kysymyksensä sitten on, että kenen kukkaron saumatkin nurin käännetään ja kenelle jättää ”kasvuvaraa”. Ehkä ne/he, joilla jo on ja kenties lisää saavat, ottavat sitten vastuunkannon minunkin pärjäämisestäni. Vanhuus ja sairastavuus ovat kömpineet jo nurkan takaa ja ohjaavat eloa jonnekin suuntaan. Minne, jää nähtäväksi.
