karinblogi

Uusimmat jutut

Tapahtumat kalenterissa

No events

Arjen pieni solidaarisuus -historiaako

Tietoja
Kategoria: Kari Koivulan blogi
Osumat: 467
Onko solidaarisuus kadonnut?
 
Kun 90-luvun lama keräsi pääomat pois kuljeksimasta ja oikeusjututkin piti ratkaista pankkien eduksi, meitä kaiken menettäneitä käveli paljon työtä etsimässä. Minunkin kavereistani muutama teki itsemurhan kun mitään ulospääsyä ei ollut enää näkyvissä. Osa jäi kaljabaariin istumaan seuraavaksi vuosikymmeneksi eikä sitten oikein enää ollut työkuntoakaan.
 
Minun henkeni pelasti nimenomaan keskinäinen solidaarisuus. Meitä oli, tuttuja keskenämme, kourallinen miehiä, eri ammattien taitajia . Töitä oli saatavilla todella vähän, ja nekin melko lyhyitä tehtäviä.
Mutta sittenkin, kun meistä yksi sai puhuttua jotain työtä, sehän jaettiin ja otettiin kaverit mukaan. Niin monta kuin työhön mitenkään tekemään mahtui. Rahattomia kun kaikki oltiin, se jaettukin tulo pelasti edes hetkeksi ja antoi ainakin uskoa siihen että jos jonain päivänä olisi paremmin.
 
Hengissä selvittiin. Ja se sama solidaarisuus toimii edelleen! Ei meistä kenelläkään tunnu olevan tarvetta nauttia kaikesta vain itse. Ystävyys lienee elinikäistä, kyllä se yhteinen kurjuus hitsasi ystävyyden lujaksi -kun toinen toistamme autettiin -ja autetaan edelleen! Työn jakamisen lisäksi siihen aikaan majoitettiinkin toinen toisiamme, siinä lamassa kun monelta meni asuntokin alta, kalustoa myöten jos niistä jotain myydessä sai.
Ikäväkseni olen kuunnellut useiden nuorempien puheita, vaikuttaa siltä että nyt kun joku homman saa, se mielletään ikiomaksi hillotolpaksi, pikemmin kavereita hätistellään kauemmaksi, että vaan itselle riittäisi. "Kaverille ei jätetä" tuntuu olevan nyt pelin henki.
 
Ei solidaarisuudella köyhyyttä poisteta eikä korjata järjestelmää joka perustuu omaisuuserojen jatkuvaan kasvuun, ei tietenkään. Mutta ainakin silloin se teki elämästä vähän siedettävämpää. Voisin suositella tänne 2020-luvullekin.
 
 
 

Sivutiellä "seinät ja katto" -toiminta syntyy jos on syntyäkseen.

Tietoja
Kategoria: Kari Koivulan blogi
Osumat: 378

Niin se tapahtui silloin ennen.  Pari-kolme aktiivista oli jollain tuumaustauollaan,  pellon reunalla  tai mottimetsässä kuusenhavunuotion  savuja niellessään,  pohtinut että   yhteen olisi ihmiset saatava. Puhumaan yhteisistä asioista,  miettimään tulevaisuutta,   välillä  toisilleen  virkistävää ohjelmaa jonkun  lauantai-illan ratoksi tekemään....    Perustettiin yhdistyksiä,  kuulutettiin kylänväkeä koolle   naulaamalla tolppiin  käsinkirjoitettuja ilmoituksia,   kuljettiin kopistelemassa  ovia iltahämärissä ja selitettiin miksi   olisi hyvä yhdessä toimia.      Rakennettiin työväentalo   tai palokunnantalo, pienviljelijäyhdistyksen torppa tai muuten vain  hankittiin kokoontumispaikka.   Sitten  pyyhittiin hikeä otsalta, oli tehty se mikä oli voitu.  Odotettiin, olivatko ne tiedonjyvät pudonneet hedelmälliseen maahan... tulevatko  ihmiset vai  kiertävätkö kauempaa?  Kun samassa veneessä monessa mielessä oltiin,  usein tunnettiin  hyväksi  mukaan lähteä.    Jokainen toi  mukanaan oman osaamisensa, ja siinä se "johtajien" taitavuus punnittiinkin, osasiko antaa jokaiselle mahdollisuuksia  itsensä toteuttamiseen.    Kivivuoren Otto Pohjantähdessä oli  yksi luonnonlahjakkuus  organisoinnissa. Koskelan kattotalkoissakin kuin muina miehinä osoitti jokaiselle paikan ja  Halmeelle  vinkkasi että "Hei kraatari. Tee sinä köyteen pärenippuja , kun olet oppinu solmuja tekeen."

 

Tämä sivutie.net on nyt sitten saanut  kuin seinät ja katon,  on tilaa  ihmisten olla.   Laittaa peräkkäin sanoja ja väliin kuvia.  Sanoa toistensa kirjoituksiin mitä sitten sanottavaa on. Sivuston rakentajat  voivatmaailmaan mahtuu 100 vaikka hetken huokaista  elleivät sitten toinen toisilleen vielä tyhjän talon nurkista huhuile lämpimikseen.    Se on, kuten sanotaan "korkeemmas käres",  tuleeko väkeä  vai  ei.   No juu,  tottakai se  riippuu tiedonkulusta ja  mukaanyllyttämisen onnistumisesta.       Tilaa tässä olisi, isommankin porukan keskenään touhuilla.      

En usko, että yhteisöllisyys mihinkään maailmasta sittenkään katoaa, vaikka olosuhteet muuttuvat.      Ei ole enää iltakaudet avoimin ovin tienvarressa nuokkuvia työväentaloja  ,  eikä kaikilla  niin olisi voimavarojakaan entiseen malliin  taivaltaa  katsomaan olisiko muita paikalla...   jo se, että väestö ikääntyy tekee sen ettei  niin vain olla valmiita  kulkuun.    On tästä tekniikasta hyötynsäkin,  vaikka kehityksen nopeus ajoittain jo hirvittää.  Yhdessäolo ja vuorovaikutus, mielipiteiden vaihto   onnistuu juuri näiden verkkoyhteisöjen ansiosta  ihan kotisohvalta,  siitä asennosta mihin on itsensä mukavasti ehtoopuhteen ajaksi asettanut   -kunhan nyt  näppäimistölle yltää.     

Katsellaan, miten tämän meidän kokoontumismahdollisuutemme   tulevaisuudessa käy.   Toivotaan parasta,  on sitten ainakin yritetty.  

 

 

Siitä sitten kirjoittelemaan ja kuvaamaan ja mitä vaan... eihän meidän harrastelijoiden  juttutaso välttämätöntä ole huippua mutta pääasia että on omaa eikä  netistä kopioitua!

kollaasi tekstilla

 

Hyvää Kalevalan päivää!

Tietoja
Kategoria: Kari Koivulan blogi
Osumat: 367

 kalevala1Kalevalan päivä . Näitä päiviä riittää. Ei tämä tietysti turhimmasta päästä ole. En silti ole ajatellut sitä mitenkään viettää, nuohoan hellan, murehdin tekemätöntä veroilmoitustani, kokeilen toimiiko vanha läppärini kun sitä huomenillalla nettisivuopastuksessa tarttisin... yhtä pientä rakennushommaakin pitäisi suunnitella ja laskeskella. Näitä arkisia touhuja.

Mutta kuvan otin, kun muistin että onhan minulla sentään kalevala. Ja vieressä Elias Lönnrotin muistelmia jalkamatkalta vuodelta 1828. Molemmat kirjat kotoisin kirjaston poistohyllystä.
Mistäpä sitä meikäläinen muualta sivistystä hankkisi. Joidenkin kohdalla se kuulemma on hankittu ruotsinlaivalta... mahtaisko se parempi olla?
Miten lukemisharrastus muiden ryhmäläisten kohdalla? onko jo ehditty palata vilkuilemaan nuoruudenaikaisia klassikoita jotka kumma kyllä vuosikymmenten jälkeen tuntuvat aivan uusilta kun hienoudet ovat ehtineet unohtumaan? Minulla on vähän niinkin käynyt.
 
Kalevalaa selailen aina joskus, kannesta kanteen en ole tainnut koskaan lukea.   Kiven seitsemän veljestä    maistuu hyvältä  kymmenen vuoden välein. sanovat muuten että suomalaisen romaanikirjallisuuden ongelma on siinä että ensimmäinen on edelleen se paras.  Eikä arvio minusta kovin metsään mene.    täällä pohjantähden alla on  niin rakas, että sitä tulee useammin lueskeltua. Varsinkin ensimmäistä ja toista osaa, se kolmas, anteeksi vaan Linna, tuntui jo vähän väkisin tehdyltä.  Sinuhe egyptiläinen, ilman muuta. Sen kirjoiteltuaan Waltari saikin sitten suoltaa vaikka mitä seikkailukertomuksia ja kaikki meni kaupaksi.  On se mahtava kirja, sekin. 
 
Pentti Haanpää, ehkä edelleen paras novellikirjailijoistamme?    Onhan meillä  hyvää kirjallisuutta.  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kotitalousvähennys toimii edelleen

Tietoja
Kategoria: Kari Koivulan blogi
Osumat: 529

Vaikka kaikkea tukea  poistetaan kovalla kiireellä, kotitalousvähennys toimii edelleen.   Se vähän helpottaa erityisesti  ikääntyneiden asumista omassa kodissaan,  asumista helpottavista töistä saa  alennusta suoraan veroihin.   

Kun tuon asian kanssa olen jatkuvasti tekemisissä,  ihan työni takia, niin olen  sitten myös  varmistellut ajantasaisen tiedon saatavuutta.   

Asiassa on  monenlaista, ja eri töihin suhtautuu verottaja eri tavoin.  Mutta, tässäpä linkki ajantasaiseen  tietoon:

 

Kotitalousvähennystiedot    

 

 

kokeilujuttu

Tietoja
Kategoria: Kari Koivulan blogi
Osumat: 301

Tarttis olla jotain sanottavaa.  Mutta ei ole.  Kovin monimutkaiselta tuntuu taas tämä siivunteko.  Julkaisujärjestelmä on kyllä hieno ja monipuolinen mutta ne pienetkin muutokset edellisestä versiosta  näyttävät alkuun hankaluilta.  Ei saisi mikään muuttua ja ennen oli kaikki paremmin.   Semmoista se on.  Mutta kun nyt tämä ilta ja  osa yöstäkin tässä menee niin eiköhän tämä taas ala tutulta tuntumaan.

Sivu 2 / 2

Valikko

kotitalousvähennys

ota yhteyttä Kari Koivulaan

  napsauta kuvaa

ja kirjoita!  Vastaan kun sähköpostini luen.