Kuullun ymmärtäminen kangertelee
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 633
...ja nyt puhun omasta puolestani.
- Elinikäinen oppiminen.
Sitä suositaan ja suositellaan. Elinikäisen oppimisen polku.....kunhan se tehdään omin varoin, uutisoidaan. Ei siis valtion ”ilmaisella” rahalla, ei aikuiskoulutusvaroin tai muutenkaan. Jos opiskella haluat, niin hanki omat rahat siihen opiskeluun. Pankit varmaankin lainoittavat mielellään, jos vain on takuut eurojen takaisinsaamiseksi.
Toista se on esimerkiksi tämän Sivutie.net'in parissa ”opiskelu”. Vanhakin voi jotain oppia ja vieläpä ilmaiseksi. Ajankulusta ei laskuteta saati makseta. Ja jos minä opin, opit varmasti sinäkin.
- Ruokajonot pois näkyvistä.
Tähän avuksi kuulin mediasta jonkun tahon esittäneen ruokakassien tilausta etukäteen. Ehkä netin kautta tämäkin. Ei tarvitsisi nähdä jonoissa seisoskelijoita. Ovat kummiskin haalimassa ilmaista ruokaa, vaikka varaa olisi itsekin kaupassa käyntiin. Onhan tulija tullut paikalle jopa omalla autolla.
Ketähän nuo ruokajonoissa olijat häiritsevät muita kuin päättäjiä. Antaa huonon kuvan kansalaisten köyhyydestä. Ja ketkäs sitten sieltä netistä kassinsa tilaavat? Rikkaat köyhät, joilla on varaa tietotekniikkaan. Ja heillehän ei ruokakasseja ole tarkoitustakaan jakaa. - Pitäisiköhän jonojen lopettaminen aloittaa jostain muusta kuin niiden ”piilottamisesta”.
- Valitettavasti maassamme ei saa muuta kuin valeuutisia, uutisoitiin ”pillastuneen” Trumpin sanoneen. Liittyi kuvaan vatsakkaasta golffarista. Valeuutinen kyllä, sillä ko. kuvan luomiseen oli käytetty tekoälyä.
Ponttini kuitenkin on, että USA:ssako ei ole muunlaisia uutisia kuin valesellaisia. Ja tämän sanoi entinen presidentti.
- Hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 89 puolesta, 73 vastaan, 1 tyhjä ja poissa 36 edustajaa.
Äänestystuloshuomioni on siinä, että missä ovat nuo 36? Sairaana, virkamatkoilla vai käytäväkaffeella? Missä etäyhteysmahdollisuus, joka on jo käytössä monella pienelläkin toimijalla! Luulisi sitä nyt eduskuntatalossa varmistukset saatettu sellaiseen kuntoon, että äänestysnapin painaminen onnistuisi matkojenkin päästä, jopa kotoa käsin flunssaisena. Kansalaisille tärkeistä asioista kumminkin on kyse ja kansanedustajat ovat kansan asiainhoitajia. Puhuisin jopa edustajien velvollisuudesta äänestää.
Katso netistä!
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 646
Allaoleva vuoden 2018 tekstini voisi liittyä vaikkapa nyt uusittavaan sivutien päivitykseen. Nettimaailmassa on vain jotenkin pysyttävä mukana.
* * *
Tulipa oltua kurssilla, jonka nimi oli jo osallistujien ikä huomioiden aivan passeli: Joka mummi nettiin ja vaaritkin mukaan.
Kurssilaiset olivat nettitiedoiltaan ja taidoiltaan monella tasolla. Ilokseni havaitsin etten ollut ainoa, joka myönsi, että tiedoissa on puutteita. Monenmerkkiset koneet, "pöntöt", läppärit, tabletit, älypuhelimet, vaikka ovatkin periaatteessa lähes samankaltaisia, ovat kuitenkin erilaisia toiminnoiltaan. Opiskeltavaa riittää. Niin koneiden käytössä kuin niiden kautta osallistumisessa nettimaailman kiemuroihin.
Nykyään lähes kaikki toiminnot on siirretty ”taivaalle”, internettiin. Pankki- ym. konttorit ovat sulkeneet ovensa. Omien raha- kuin muidenkin asioiden käsittely on tehty vaikeaksi heille, joilla ei ole osaamista eikä tietokoneita käytössä.
* * *
”Katso netistä” sanat lausutaan liiankin usein. Jopa meidän kaikkien Yle näyttää suuren osan tiedonvälityksestään vain netissä. Onko tämä tasa-arvoa katsojia kohtaan. Esimerkiksi noin 500 000 eläkeläisellä ei ole pääsyä nettiin. He eivät sitä käytä. Kaikilla ei ole varaa hankkia laitteita, toisilla taas ei edes halukkuutta opetella.
Tietoyhteiskunnassa eletään, mutta voidaan sanoa, että monet ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Jopa soittaminen on haastavaa. Ei ole helppokäyttöisiä lankapuhelimia, ei edes puhelinluetteloita. ”Katso netistä”, tulee tässäkin vastaan.
Entä matkustaminen paikasta A paikkaan B. Ennen tuo oli melko lailla simppeliä. Menit asemalle, ostit lipun ja lähdit matkaan. Mutta nyt kaikki varaukset tulee tehdä internetin välityksellä, hakukoneita käyttäen, ”lokerikkoja” klikkaamalla, kysymättä kasvokkain ihmiseltä tietoa. Kaikilla ei ole auttajaa vierellä opastamassa. Olen monasti ajetellut, että osaisinkohan itsekään enää hankkia kaikenmaailman lippuja ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Taitaisin jäädä rannalle ruikuttamaan.
Nykyaikaa, sitä tämä. Mutta yritetään pysyä kaikesta huolimatta mukana.
* * *
Tietokoneita käyttämättömät syrjäytyvät monista palveluista ja tähän pitää puuttua. Tarvetta opastuksiin on. Se on havaittu ja tunnustettu.
Tietoyhteiskunnan asiat ovat hallituksen kärkihankkeita, mutta osa kansalaisista on unohdettu. On menty aivan liian suurin loikkauksin. Mummit ja vaarit on unohdettu. Työ on jätetty kolmannen sektorin hoidettavaksi, kuten moni muukin auttamistyö.
Osallistu, kysy. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Ongelmat pyritään yhdessä ratkaisemaan. Jos ja kun eteesi tulee tiedon jakamiseen halukkaita vapaaehtoisia nettiopastajia, niin ei kun mukaan, vaikka et omistaisikaan konetta. Aluksi kuuntelemalla mitä netti tarjoaa juuri sinulle, oppimalla eri sanojen merkityksiä ja omia mielenkiinnon kohteita etsimällä, saattanet innostua enemmän ja rohkaistua edes kokeilemaan.
Koneita on turha pelätä. Jo aikoinaan töissä tietokoneaikaan siirtyessäni päällikköni opastus oli: paina vain rohkeasti nappulaa. Minähän painoin ja tällä tiellä ollaan.
Miksi siis mennä nettiin? Tähän pitää ensin saada vastaus. Sitten homma etenee kuin itsestään.
Potta, petkele, pitkospuut
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 516
- Potta, petkele ja pitkospuut.
Mikähän niitäkin yhdistää. Ei luulisi, että mikään, mutta kylläpä vain. Näin kevähällä ainakin.
Tuskailin ääneeni jäätyneen portinpieleni saamista kesäsulakuntoon. Varjoinen paikka kun on, niin jääkin on sen mukaista. Koskapa aurinko ei sulata, niin itse on yritettävä ”ojittaa” sulaveden kulkua yli jäätikön. Lapsuusajan puljut mielessä.
Jos ei Pirkka-neuvot ole saatavissa, niin ”ihan kaverin puolesta” -kysely tuotti jos jonkinlaista neuvoa. Suolat, kahvinporot, padassa lämmitetty vesi... Vinkkejä riitti.
- Petkele käyttöön. Petkeleen kylä on muuten Siikaisissa. Monet rattoisat hetket on siellä tullut vietettyä. Mutta tämä pikkukirjainpetkele. Kyllä. Käytetty on, vaan ei auta, en jaksa.
- Lämmin pissa. Jus joo. En nyt sentään portin pieleen kyykkäile. - Ei kun ota potta käyttöön.
Joopa joo. Harkintaan. Tähän vinkkiin johti eräskin portinpielen koirankusetusjuttu.
Tässä vaiheessa tuli mieleen jo pitkospuut. Jos vaikka sellaiset. Suulista varmaan värkit löytyisi.
Puusta taas tuli mieleen lämpö. Tuoretta klapia on pihassa kasassa kesän hellittelyä odottamassa. Kuivana sitten aikanaan pienhiukkaisia lisäämään ja naapurustoa savuttamaan. Ainakaan vielä niiltä suunnilta ei ole tullut moitteita. Olenhan puhunut mukavista naapureistani. Terkut heille.
(blogistani 19.3.2022)
Yöllinen korkkirumba
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 680
Miks´ kaikkee täytyy muuttaa.
Kaupassa tavaroiden siirto hyllypaikoista toiseen juuri kun olin oppinut muistamaan mitä missäkin on. No. Ymmärränhän minä. Bisnestähän se. Etsivälle tulee kaiken maailman heräteostokset hankittua. Turhaa tavaraa, vaikka vaan jauhopussin ostoon lähdin.
Tämä sotekin. Laitanpa siihenkin lusikkani. Miksi koko paletti piti uusia. Olisi korjattu huonot systeemit ja osaset ensin ja jos vielä olisi puhtia, niin pantaisiin loput asia kerrallaan kuntoon. Tämä on mun mielipiteeni. Nyt tuntuu ettei mikään mennyt putkeen ja pallo pyörii. Samanlaista ”vähin erin korjaamista” voitaisiin harjoittaa monessakin kohdin.Pullonkorkkimuutos. Direktiivit vaativat. Korkin on pysyttävä pullossa kiinni, jottei hukkaanu huonoon seuraan. Saastuttamaan maailmaa. Ei sen vissiin niin väliä, jos vaikka koko pullo hukkaantuu. Ymmärrän kyllä, että maapallomme on pelastettava saasteelta, muoviroskaltakin. Mutta, mutta.
Yöllinen episodini silmät ummessa ja tolkkukin varmaan hakusessa.
Olen tottunut jonkinasteen pakostakin pitämään juotavaa sänkyni vieressä, jos vaikka jano yllättää ja yllättäähän se. Vesiklasi on tullut koettua, mutta kun sitä haroessa se usein kaatuu, niin olen siirtynyt ”pulloon”. Hyvin olen onnistunut siitä hörpyt ryystämään vaikka silmät kiinni. Ja vieläpä laittamaan korkinkin kiinni. Nyt on toisin.
Herään, janottaa, haron pulloa. Väännän korkin auki. Onnistuu. Sitten hörppy. Se ei kuitenkaan kaksisesti mene. Rinnus kastuu. Korkki on suupielessä kiinni, siirron jälkeen kutittaa nenää. Molemmat kädet käyttöön, toisella kädellä pullosta ja toisella kädellä korkista kiinni, jotta kohdistus suuhun ilman korkin häirintää onnistuu. Yöpaita jo kastuikin.
Kulaus ja korkki kii, sanos entinenkin akka.
Korkki siis pitäisi saada kiinni. Otan otteen korkista ja pullon suusta ja kohdistan. Ei onnaa. Yritän uusiksi, siis edelleen silmät kiinni, jotten heräisi. Ei tunnu kohdistus onnistua. No. Nyt olen hereillä ja kunnolla. Laitan valon ja käyn askareen pariin. Nostan korkkia, jotta saisin sen osumaan pullon suun kierteeseen. Ok.
Takaisin sänkyyn, valot pois. Samaten käy unen. Poissa on. Tulipa kuitenkin tuo juomapuoli hoidettua.
Mitä tähän vielä sanoisi. Ei kait mitään. Ei se auta kummiskaan.
Kohti kevättä
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 543
- On se ilmoja pidellyt. Kyllä. Jo vain rupeaa tuo talvikausi tuntumaan pitkältä. Soisi jo auringon lämmittävän. Mutta maltetaan. Vielä sitä pihapiirin perkuuhommaakin piisaa aina kyllästymiseen asti. Jos nyt on luonut lunta, niin kesällä sitten ruohonleikkuuta. Sitä tämä mökkiläisen elämä. Mutta kivaa on, kun hommat ottaa siten. Ei turhia paineita, muuta kuin rahan riittävyydestä.
Vaikka puita pesissä polttelee ilmapuhallin apuna patterisähkölämmityksen vähentämiseksi, on nuo sähkölaskut olleet varsin mittavat. Huushollin kaikki härpäkkeet, monet kenties turhatkin, vievät oman osansa kulutuksesta. Ne tietty on omia valintoja ja niistä rokotetaan. Mutta tuo asuminen. Joku sanoisi, ja on sanonutkin, että kyllä omakotiasujan kelpaa rahallisesti verrattuna vuokra-asumiseen, mutta tokkopa ihan niin. On ne kuukaisimenot tässäkin verrannolliset muihin asumismuotoihin. Olen jo vuosia laskenut asumiskulut ja on niistä kunnon kuukausivuokran saanut laskettua.
- Ei niin huonoa, ettei mitää hyvääkin, sanoi äiti useinkin tarjotessaan otettavaksi jotain palvelusta, tavaraa tai vaikka ruoan särvintä. Otettava oli ja otettiin kiitollisuudella vastaan. Ei ollut huono oppi. Tänäkin päivänä tuon muistan. Ei pitänyt ylenkatsoa annettavaa hyvää tarkoittavaa elettä. Siksi kait minäkin usein puhun kolikon kahdesta puolesta. Jos ei aina ole kaikki mallillaan, niin kunhan kolikko pyörii ja kääntyy toiselle sivulle, voi kenties kokea jonkinlaisia onnen hetkiä.
Nytkin on pienoinen onnen hetki. Pesässä puut rätisevät, tuovat pirttiin lämpöä, vaikka ulkona on lähes vesikeli. Ainakin saa sukat kuivumaan muurin kylkeen.
Mitäpä tässä muuta kuin kahvin keittoon. Pohditaan sitä kolikon toista puolta sitten kun sen aika on.
