Minäkö metsään?
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 352
Mustikkametsään...
Helteistä höpinää
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 277
Oli aika...tarttua härkää sarvista.
Eli tehdä eikä meinata. Jahkailut jahkailtu ja pähkäilyt pähkäilty. Ei se siitä kummene. Tämäkään pikkuiseksi ajattelemani homma. Lopputulos onkin sitten jo toinen juttu.
- Arkeologista kaivausta?
Siltä se osittain näytti. Pidän muinaisuuden kaivausohjelmista, joissa kyseistä työtä tekevät, ammattilaisena tai harrastelijana, näin meille avaavat historiaa. Täytyy muuten myöntää, ettei kouluaikana historia juurikaan kiinnostanut. Luultavasti syynä oli se pakollisten vuosilukujen pänttääminen ja muistaminen ja niissä minä en onnistunut. Minkä lie lukuhäiriödiagnoosin voisi nykyisin tuosta saada. Silloin vain tuli ehdot ja kesäajan pänttäämiset. Ne muistan. Isän tentattavana.
Mutta kaivauksiin. Olen tehnyt niitä omassa pihassa ja omin tutkimuksin. Jo ennen tätä uusinta puuhasteluakin.
Eteen saattoi tulla jos mitäkin löytöä. Rautaromua pääasiassa. Vanhoja polkupyörän runkoja ja monenkirjavaa astiastoa, kappaleina tosin. Arabian tuontantoakin. Pulloja, purnukoita. Ja rahoja. Ruosteisia. Maahan kaivettuja, joskus hyvässä käytössä olleita käyttöesineitä, aikanaan aarteita, sittemmin ongelmiksi koituneita poistettavia hyödyttömiksi käyneitä tavaroita.
Tänään nuo kaikki olisi lajiteltava lakien ja paragrafien mukaan. Entisaikaan se ei ollut päällimmäisenä mielessä.
Vanhan taloni remontti- ja purkuhommissa niin pihalla kuin sisälläkin on ollut historia koko ajan läsnä. Vieläkin. Varsinkin, kun tietää jotain talon menneisyydestä ja siellä asuneista henkilöistä. Itsekin jo kolmatta eri kertaa asukkaana. Vuosikymmenet vain ovat vaihtuneet.
Remontin vaatimia reikiä seinään poratessa saattoi esimerkiksi tulla yllättäväkin tukos vastaan. Mitä löytyikään? Vanha flanellipaita terän ympäri tiukasti kietoutuneena. Oli luultavasti tullut tuffan (näin kuvittelen) paita tiensä päähän ja saanut uuden sijoituspaikan seinän välilaudoituksessa jatkamassa toisenlaista lämmitystehtävää. Muutkin loppusijoitukseen päätyneet vaatekappaleet hyödynnettiin. Jos ei tilkkeeksi, niin matonkuteiksi.
Käytettiin, kierrätettiin. Se taito on osattu. Pihamaahan kaivettu ”romu” kertoo toisenlaisesta kierrätyksestä.
Mutta se projektini.Ennen kuin ”heitän kintaat tiskiin” ja ”potkaisen tyhjään” ajattelin naputella vuosien raiskaaman pihalaatan uuteen kuosiin. Varsinkin jäänsulatussuola (se olkoon syynä) on sinkoillut sinne tänne ja tehnyt vanhinkojaan.
Turvalasit silmille, työkalut esille ja hommiin.
Kivilastut lentelivät ja kivipöly pöllysi auringon helliessä kuumasti selkäpuolta. Sai oikein innolla heilutella vasaraa ja nuijaa. Rentouttavaa. Kokeilkaapa.
Myös mattojen raju tamppaaminen saattanee tuoda saman onnen tunteen. Tuota minun, myönnettäköön nyt tämäkin, tulee tehtyä aivan liian harvoin. Kun on se imuri.
Mikäkö oli kivityömaani lopputulos? Ei hääppöinen. Kesken jäi. On jatkosuunnittelun vuoro. Jatkan kun jaksan. Sen lupaan.
20 askelta
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 327
Suurin piirtein tuollaisen matkan jaksaa päivittäin tehdä ”mökkireissulle". Hyvä, kun on lähellä. Pitkät automatkat ovat taakse jäänyttä. Bensankulutuskin on nolla tuolla mittarilla laskettuna. Aikoinaan tuli pakattua jos minkäkinlaista tavaraa mökkireissuun lähdettyä, niin itselle kuin, nyt jo aikuisille, mukana kulkeville lapsillekin. Kakaroita olin kirjoittamassa, mutta eihän niin voi sanoa, nykyäänkään. Nyt mukaan ei tarvi juuri mitään. Pyyhekin on jo valmiina saunan naulassa.
Monilla on mökkisaunat kovinkin pitkän ajomatkan päässä tai omakotiasujilla talon, jos ei ylä- niin ainakin alakerrassa. Minä kuljen pihan poikki. Parikymmentä askelta. Toki askelia kertyy päivän mittaan useampiakin. On pilkottava ja haettava puita, lämmitettävä niin vesipata kuin kiuaskin. Ehkä muutaman kerran pitää katsastaa lämmöt eli syttyikö vai ei. Ei sähkökiusta eikä kraanasta tulevaa kuumaa vettä. Siitä niitä lisäaskelia. Mutta se viimeinen lähtö, kotoa ”mökille”. Siihen riittää tuo mainitsemani askelmäärä.
Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja saasteiden määrästä. Kyllä. Tarkkana pitää olla. Sen minkä autoilun pakokaasusta säästän, niin joku sanoisi jotain paheksuttavaa savupiipusta tulevista pienhiukkasista. Pienet ovat kuitenkin meikäläisen saasteet. Autoilen varsin vähän, komposti ja kompostori hoitavat luonnonmukaisesti pienet jätteeni. Aika tarkkaan koluan kaapit, ettei mitään menisi haaskuun eikä pitkiin jätekuljetuksiin maanteillä.
Minä ja naapurini taidamme jatkaa saunomisiamme samoissa merkeissä hyvillä mielin toistemme savuja seuraten tuulenpuuskien riepotellessa niitä hiukkaksia vuoroin sinne, vuoroin tänne.
Kierrätystä. Se on mukana näissäkin puupuuhissa. Vaikka lisähankintoja on tehtävä, niin osa poltettavista on jo entisen elämänsä elänyt. Ovat hyödyntäneet pihapiiriäni ja tuottaneet silmäniloa monissa käyttötarkoituksissa. Nyt elinkaarensa päässä saavat uuden tehtävän. Luovat lämpöä, kesähelteelläkin. Ainakin roskapuuksi siirtynyt kasa pienenee. Iloa siis silmälle ja keholle.Osa purkupuusta pääsi vielä jatkamaan eloaan aivan toisenlaisessa tehtävässä. Marjapuskien tuennassa.
Kesä etenee omaa vauhtiaan. Pihapiirin sato antaa vielä odotuttaa. Hyvältä kuitenkin näyttää. Vanha omenapuukin se vaan jaksaa. Vaikka tuulenpuuskat ovat pudottaneet paljon pieniä raakileita, niin paljon on jäljellä. Perunanvarret kasvavat (toivottavasti ne mukulatkin), ”sattuma”tomaatintaimet ovat terhakoina kukkimaan, porkkanan ja kurkun kasvustot näyttävät onnekkailta. Marjojakin on luvassa, jos nyt linnut eivät ihan kaikkea ehdi popsia. Verkkoja en kyllä laita. Kerran laitoin ja lintuhan siellä oli. Sen pois irroittamisen myötä päätin, että syökööt. Riittää niistä meille molemmille. Siilikin on vapaa kulkemaan.
Asuinpiirini on sen verran luontoystävällinen, että voin nauttia myös runsaasta eläinmaailmasta. On lintuja moneen lähtöön. Vesiastioissa pärskyttelyään on hauska seurata. Orava vierailee usein katajapuskassa nauttien sen marjoista. Sepelkyyhkyt, harakat, varikset, peipot, tintit, ym. pikkulinnut. Fasaanipesuekin on tuttu vieras, joskín juuri nyt muualla oleilemassa. Ja kissat. Niitä tässä vilistelee useammankin väristä ja kokoista. Onneksi sentään vuorottelevat muiden eläväisten kanssa. Yritän siedätystä. Siis itseni. Kissojen suhteen.
Siedätystä elämässä tarvittaisiin enemmänkin. Meno on perin hektistä ja mielenkin päälle käyvää. Tässä ja nyt. Kiire, rimanalitukset, vaiheikkaat päätökset. Yritän ymmärtää.
Moni asia, kaiketikin lopulta ihanassa ja ihmeellisessä maailmassamme, hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.
Hyvää ja mukavaa kesää
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 276
sekä luontoelämyksiä
Luonto lähellä. Ikkunanäkymätaulu hehkeimmillään.
c TeeEe 6/2024
Kiitos
- Tietoja
- Kirjoittanut: Terttu Elomaa
- Kategoria: Terttu Elomaan blogi
- Osumat: 327
Yleesä sitä tulee tartuttua kynään tai ennemminkin kohdistettua sormet tietokoneen näppäimistöön, kun oikein ottaa ”pattiin” elikäs päänuppiin. Ikään kuin asiat hoituisivat paremmiksi, kun saa omat yökötykset suollettua muidenkin pähkäiltäviksi. Tulee puhdistettua omaa omaatuntoa ja tuntemuksia. Moitetta, moitetta, mutta harvemmin kiitoksia.
Nyt jotain positiivista.
Valtion virastot tuntuvat vierailta ja varsinkin saada siellä omia pikku asioita hankalasti hoidettaviksi. Nyt toimi.
Muutaman kerran olen kulkeutunut uuden Porin uuden palvelupisteen, Leijonan ”kitaan”. Kahmaisi sisuksiinsa, mutta kiitettävällä tavalla. Ovelta asti hyvä opastus oikeaan ”luukkuun” ja vuoronumero käteen, josta jo heti näki kauanko joutuu odottamaan, monesko on. Käyntikerroillani eri kohteissa odotukseni oli muutaman minuutin luokkaa. Enkä ollut edes aikaa varannut etukäteen. En kylläkään ollut heti aamukahdeksalta asiaani toimittamassa, vaan vasta iltapäivän hetkenä.
Siis muutamien minuutin odotuksella ilman ajanvarausta virastoihin, joihin olin ennen tottunut jonottamaan useitakin tunteja. Yllätyin ja olin hyvillä mielin. Asiani hoidettiin asiantuntemuksella ja hyvillä neuvoilla. Paikan päällä, ihmisen kanssa keskustellen tuli moni asia selväksi. Näin ei puhelinluurin tai sähköpostin välityksellä olisi ollut. Eikä maksanut mitään.
Toinen minua kohdannut postiivinen juttu oli lääkäriin pääsyn nopeus. Tunsin tarvetta ottaa ”huoltopuoleen” yhteyttä. Kysessä ihan julkinen perusterveydenhuolto. Soitin aamupäivällä ja pyysin takaisinsoiton. Hoitaja soitti iltapäivällä ja sain viikon päähän ajan. Siis viikko soitosta lääkärin käsittelyyn. Vaivani oli vissiin helppo juttu, mutta tarve hoidolle ilmeinen.
Toki sitä saa kuulla päivittäin aivan toisenlaisia ajanjaksoja päästä hoidattamaan sairauksia. Jonoja on siellä sun täällä. Rahalla sanotaan päästävän pikakaistoille, mutta ei tuokaan nyt ihan paikkaansa taida pitää. Yksityispuolellakaan ei aina homma hoidu kuin srömssöössä, vaikka seteleitä plakkarissa olisikin.
Kauppojen kassoilla työskentelevät ja asiakkaita rahastavat palkolliset. Heille minulta kiitokset, vaikka joidenkin mielestä toivottamansa hyvän päivän toivotukset ovatkin ”pakkopullaa” johtotasolta. Minulle kelpaa. Minäkin toivottelen heille mukavaa päivää ja työn iloa. Onhan heillä sentään työtä, josta palkkaa ansaitsevat. Palkan suuruudesta taas voidaan olla montaa mieltä.
Kiitos myös kukoistavalle luonnolle, kasvukaudelle, kauan kaivatulle kesälle ja sen lämmölle. Kylmää tulee kyllä aikanaan.
P.S.
Aamuinen säätiedotus: Kuurojono kiemurtelee länsirannikolla! - Tä?